Ritarit haluavat palkata vampyyrintappajan

Olohuone, lauantai 2.7.2016, kierros 5: Requiem for the Masqurade vs Knights of the Heptadecagonal Table. Ritarit palasivat pelikentille lähes kahden kuukauden tauon jälkeen kun sarjan rästimatsit, sekä Ritareiden neljännen kierroksen huilausvuoro oli saatu pelattua (vanhojen otteluiden raportit löytyvät blogista). Vastaan asettui Teron vampyyrit. Vaikka vampyyreilla olikin kolme tappiota alla, ei odotettavissa ollut mikään varma voitto, sillä Tero oli pelannut ekat ottelunsa liigan kovimpia joukkueita vastaan. Teron joukkue ei tappioista paljoa kokemusta ollut saanut, mutta ensimmäistä kertaa joukkueessa oli pari vaihturia. Tämä onkin vampyyreiden kanssa tärkeää, sillä joukkueen kolmesta vampyyrista jollekin tulee aina välillä jano ja silloin vaaditaan muulta joukkueelta uhrautumista ja veren luovuttamista. Vampyyrit ovat itse tasoltaan erittäin kovia, muiden, thrallien, ollessa aika surkeita. Koin ennen ottelua, että oma joukkueeni olisi hieman kovemmalla tasolla kuin vampyyrit, joten siltä osin lähtökohdat olivat hyvät.

Vampyyreillä on verenhimonsa lisäksi toinenkin uniikki ominaisuus. Tämä kyky on sentään positiivinen, sillä vampyyrit voivat katseellaan hypnotisoida vastustajan sopivalla noppatuurilla. Tästä ei minulla ensikertalaisena ollut mitään kokemusta eikä sen vaikutuksesta peliin ja pelitaktiikoihin. Jälkikäteen voidaankin sanoa, että kyllähän se vaikuttaa, ja ensi matsissa varmaan osaisinkin asian paremmin huomioida. Tässä ottelussa, vaikka se ei ottelua mitenkään ratkaissutkaan, maksettiin oppirahoja tuon tempun osalta.

 

Apua, mitä tällä pallolla pitää tehdä?

Tiukkaa vääntöä keskialueella

 

Ottelu alkoi sateisessa säässä vampyyrien potkaistessa pallon Ritareille. Sateesta johtuen pallo laskeutui yllättäen heti keskiviivan jälkeen ja päätyi suoraan Sir Vivorin käsiin. Tämä ei ilmeisesti vampyyrifaneja miellyttänyt ja heti ottelun alkuun nähtiinkin melkoinen mellakka katsomon vampyyrifanien hyökätessä ihmisfanien kimppuun kuin venäläiset konsanaan. Itse pelin alku viivästyi tämän johdosta, ja pelikello juoksi pelaajien vielä ihmetellessä katsomon toimintaa. Kun ottelu viimein saatiin käyntiin, olivat Ritarit sekä heidän valmentajansa melko sekaisin. Penkiltä nimittäin kuului käsky, jonka seurauksena ogre Sir Lock hyökkäsi vastustajan kimppuun niin aggressiivisesti, että sekä vastustajan thralli kuin myös Sir Lock kaatuivat kentän pintaan vuoron samalla siirtyessä vastustajalle. Mainittakoon kuitenkin, että siinä missä Sir Lock vain kaatui, kannettiin iskun saanut thralli paareilla kentältä pihalle. Tero puolestaan oli valmentajakolleegaansa paremmin hereillä pelin alusta asti, ja komensikin vampyyrijenginsä koordinoituun hyökkäykseen Ritareita vastaan ja ei aikaakaan kun pallo oli jo viety Sir Vivorin hyppysistä ja odotti noukkijaansa kentän pinnassa.

Seurasi muutaman minuutin kestänyt häröily, jossa nyrkit heiluvat suuntaan ja toiseen. Ritarit saivat pallon onnekkailla pompuilla vielä uudelleen, kun toistamiseen vastoin kaikkia odotuksia Sir Vivor piti märän pallon näpeissään siinä missä yliluonnollisia voimia omaavat vampyyrit eivät siihen pystyneet. Tai ei vampyyreillä sinänsä pallon käsittelyssä mitään vikaa ollut. Tuntui vain siltä, että vampyyreille oli tainneet tulla vain kuivan kelin pelikengät mukaan. He kun jatkuvasti liukastelivat täysin simppeleiltä vaikuttavissa taklausten väistelyissä. Mutta jos ei ekalla kerralla tienneet Sir Vivor ja Ritarit, mitä pallolla olisi kuulunut tehdä, ei toinenkaan yritys asiaa parantanut. Sir Lockilta kaivattiin pelastusta tukalaan tilanteeseen, mutta tällä kertaa jätti kaatoi vain itsensä ja niin vuoro loppui ikävissä merkeissä. Tero ei jättänyt lahjaa tälläkään kertaa käyttämättä, vaan riisti pallon ja lähti hyökkäykseen oikeaa laitaa pitkin. Ensimmäisen puoliajan loppu menikin selvittäessä, pääsevätkö vampyyrit tekemään touchdownin vai kestääkö ihmisten hutera puolustus. Ihmismanageri sai kiittää ehkä enemmän Nufflea (nopan jumalaa), kuin omia taktisia kuvioitaan, vaikka kyllähän taktiikkana olikin pyrkiä maksimoimaan vastustajan nopan heitot. Lopputuloksena oli se, että touchdownia ei aivan tullut, kun yhden thrallin sekä yhden vampyyrin johtama viimeinen isku saatiin katkottua pistämällä thralli kentän pintaan (jonka jälkeen vampyyri päätti vielä imaista veret pyörtyneestä joukkuetoveristaan. Reilua porukkaa...). Vampyyrikään ei yksin enää pakoon päässyt ja tauolla lukemat 0-0.

Katsomo ei rauhoitu vieläkään

 

Vampyyrit hyökkäävät

Jos ensimmäisen puoliajan alussa katsomossa riehuttiin, niin toisella puoliajalla pistettiin vielä paremmaksi. Tällä kertaa nujakointi siirrettiin katsomosta kentälle ja joukko molempien joukkueiden faneja ryntäsi kentälle hakkaamaan pelaajia! Suuremmasta määrästään huolimatta ihmisfanit osoittivat samaa tehottomuutta kuin heidän kannattamansa joukkuekin ja lopputuloksena oli ”tasuri”; molemmilta joukkueilta kaksi tajutonta pelaajaa ennen kuin peli oli edes alkanut. Kun pelaamaan vihdoin päästiin, oli trendi sama kuin ensimmäisellä puoliskolla: vampyyrit hyökkäävät Ritareiden pyrkiessä pysymään pelissä mukana.

Vampyyrikaksikko pelasi taidokkaasti yhteen, kun Invicta Daeva vapautti hienolla heitolla Carth Ventruen, joka ei antanut sateen häiritä, vaan nappasi pallon elegantisti kiinni ja lähti juoksemaan karkuun kentän oikeasta laidasta. Vaikka Ritareiden nopeus riittikin pysäyttämään nopean hyökkäysyrityksen, ei pallon riistoon kuitenkaan pystytty. Suhteellisen nopean vääntämisen jälkeen tapahtui lopulta se, mikä jo jonkun aikaa oli ilmassa roikkunut, eli vampyyrien touchdown. Carth Ventrue juoksi pallon päätyyn ja vaikka vähän meinasikin horjahtaa, niin nyt pitivät vampyyrin kengät riittävästi ja tulostaululle vaihdettiin tilanteeksi 1-0.

Toinen puoliaika oli jo puolessa välissä, kun Ritarit lähtivät hakemaan tasoitusta touchdownin jälkeen. Pallo saatiin nopeasti debyyttiotteluaan pelanneelle catcherille, Earl Libedille ja pelaaja vielä palloineen häkin sisälle. Nytkö tulisi Ritareiden ensimmäinen oikea hyökkäys? Lisäksi vältettiin Sir Lockin turhia väkivaltaisuuksia ja pelattiin varman päälle hyökkäyksen käynnistys, vaikka kiire alkoikin jo olemaan. Tai siis luulin pelanneeni varman päälle, sillä tässä kohtaa vampyyrien hypnotisointi osoitti tehokkuutensa. Ensin yksi vampyyri juoksi häkin kulmalle ja hurmasi Ritaripelurin ulos pelistä ja kaikesta järjenjuoksusta, samalla kun toinen vampyyri juoksi heidän ohitseen ja mäjäytti palloa kantaneen Earl Libedin nurmikkoon ja pallon lentoon.  Se siitä hyökkäyksestä...

Parempi joukkue voitti

 

Loppuhetken kärhämöintiä

Ritareiden pysäyttäminen ei yksin riittänyt  vampyyreille, vaan ensimmäisen touchdownin syöttänyt Invicta Daeva ehti vielä ottelun viime hetkillä tehdä toisen pisteen, kun riskillä pelannut Ritarilauma pyrki pitämään mahdollisuudet tasoitukseen vielä pallon menettämisen jälkeenkin ja jätti useemman pelaajan ylemmäs, eikä siten keskittynyt puolustukseen kovin vahvasti. Touchdownin jälkeen, kun aikaa oli vielä jokusia sekuntteja jäljellä, saatiin katsomossa jälleen sota aikaiseksi, kun tällä kertaa Ritarifanit purkivat pettymystään ja ryntäsivät kentälle lyöden muutaman vastustajan pelaajan kumoon. Eivät kotijoukkueen fanitkaan jättäneet tilaisuutta käyttämättä ja myös Ritareiden pelaajat saivat oman osansa iskuista. Pysyviltä vahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Lopputuloksena siis selvä 2-0 voitto Teron vampyyrijengille, ja olihan se täysin ansaittu. Ritarit eivät pääseet kertaakaan pallon kanssa edes hyökkäyspuoliskolle ja vaikka paremmalla tuurilla peli olisikin voinut mennä toisin, oli tämä ottelu täysin yksipuolinen näytös. Ainoa lohtu Ritareille oli se, kun kolmen rauhallisemman matsin jälkeen ogre Sir Lock murjoi peräti kolme pelaajaa lasarettiin ja näytti vihdoin miksi hänet on joukkueeseen palkattu. Tosin Sir Lock oli syypää kahdesti Ritareiden hyökkäysten katkeamiseen, vaikka osan syystä voikin helposti laittaa valmennustiimin suuntaan.

Ritareiden seuraavassa ottelussa tulee vastaan Harri ja hänen joukkueensa Tamperkele Tapporauta. TT on Norse-joukkue, joka koostuu raivokkaista ihmisistä ja parista ihmissudesta. Luvassa on vaikea ottelu, kun sekopäiset pelaajat pelaavat kokeneen managerin komennossa. Otteluraporttia lienee luvassa parin viikon kuluessa, mutta siihen asti ihmiset käyvät nuolemassa haavojaan ja valmistaumassa uusiin koitoksiin.

Juha