sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Ritarillista tuholaistorjuntaa



Porin Pelikauppa, perjantai 6.5.2016, kierros 2: Knights of the Heptadecagonal Table vs Rottaralli.
Toisessa ottelussaan Ritarit kohtasivat rottarotu Skavenin kun selvitettiin, kumpi Juha vetää pidemmän korren (jatkossa Juhalla viittaan vastustaja Juhaan, en itseeni). Rottien kohtaamisesta odotin tapahtumarikasta ottelua. Rottaralli on yksi harvoista tämän vuoden liigaan osallistuvista ns. agility-tiimeistä. Kuten jokainen voi arvata, rotat eivät voimalla juhli, vaan kyseessä on rotu, joka on paitsi ketterä, myös pelottavan nopea. Senpä takia ottelutaktiikan luominen ennen peliä olikin aika yksinkertaista, ainakin noin pääpiirteittäin: mitä enemmän tappelua, sen parempi minulle, vielä kun Juha oli päättänyt jättää rat ogren eli sen ainoan mahdollisen voimapelaajan hankkimatta. Tarkennettakoon, että taloudelliset pakotteet ajavat useat rottatiimien omistajat kyseiseen valintaan. Muuten taktiikan osalta olin koittanut keksiä tapoja, miten pysäyttää rotat juoksemasta vain pelaajieni taklausten ohi. Se onkin se ikuinen ongelma agility-tiimejä vastaan. Toisaalta valmistautuminen tässä pelissä riittää vain tiettyyn pisteeseen asti, yksi epäonninen nopanheitto kun voi helposti romuttaa koko taktiikan.

Ennen ottelua sovimme, ettemme käytä pelikelloa lainkaan. Vaikka olisikin varmasti fiksua totutella aikarajan tuomiin paineisiin, halusin testata, tuntuuko peli rennommalta, kun ei tarvitse ajan kanssa kokoajan hosua. Ja sanottakoon näin jälkikäteen, että ehkä tuo pelaaminen ilman kelloa voisi olla enemmän omaan mieleeni. Hauskanpidon takiahan tähän mukaan on lähdetty. Mutta ymmärrän täysin sen, että kellollakin on paikkansa, sillä meidän ottelu venähti kestoltaan yli kolmeen tuntiin. Oma kokoonpanoni oli otteluun kokenut pienen muutoksen; Ensimmäisessä pelissä nilkkaansa kiven möhkäleen saanut Sir Render oli vaihtopenkin puolella nilkka paketissa, ja tilalle oli hommattu yhden ottelun sopimuksella (siis ilmaiseksi) Sir Plas, joka oli alkujaan tuomittu ylijäämäpelaajaksi.

Salama-alku

Mitä ottelussa sitten tapahtui? Sateisissa olosuhteissa [vaikeuttaa pallon kiinniottamista] käyntiin lähtenyt peli aloitettiin Rottarallin hyökkäyksellä, Ritarien potkaistessa pallon vastustajalle. Pallon vasta tippuessa kentän pintaan ensimmäinen rotta, Kukko, lähti samantien hakkaamaan pienillä nyrkeillään. Vastoin odotuksia tämä pieni nyrkki löysi kuitenkin hienosti sopivan kohdan ja kun peliä oli takana vasta muutamia sekuntteja, oli ensimmäinen Ritari, Count Tatchtis, jo paareilla kohti ambulanssia ja lähintä sairaalaa. Saatujen tietojen mukaan mitään pysyvää vauriota ei Count Tatchtis kuitenkaan kokenut ja hänen uskotaan palaavan kokoonpanoon jälleen ensi pelissä. Rottien rynnistys ei suinkaan laantunut ensimmäiseen lyöntiin, vaan kohta oli kentän pinnassa pari muutakin Ritaria ja pallo lähti vauhdilla kohti Ritarien päätyä. Rottia tuntui tässä kohtaa olevan joka puolella ja ne vain pyyhkäisivät kentän yli ruton lailla. Toinen vuoro päättyi, kun pallo ylitti Ritareiden maaliviivan, tulostaulun kertoessa rotta Karjalan tehneen touchdownin. Onneksi tulostaulu toimi, sillä olisivatkohan Ritaripelurit muuten edes tienneet mitä kentällä tapahtui. 0-1 Rottarallille.

Ei kestänyt Count Tatchtis kovin kauaa rottien käsittelyssä.
Ritarit saattoivat olla kentällä sekaisin, mutta onneksi valmennustiimi oli tilanteen tasalla. Vaikka vastustajan nopea touchdown ei suunnitelmiin kuulunutkaan, oli siinä omat hyvätkin puolensa. Tarkoittihan tämä sitä, että omaan hyökkäykseen ensimmäisellä puoliajalla jää vielä hyvin aikaa. Lisäksi myös kotiyleisö näytti olevan valmiina taisteluun eikä luovuttamaan ottelua. Rottien potkaistessa pelin taas käyntiin, pistivät kotijoukkeen fanit parastaan ja yleisön mylvintä sai Ritarit mukaan peliin uudella tavalla [+1 reroll ritareille]. Ja pelurithan tosiaan saivatkin pelirytmistä kiinni, ja alun yksipuolinen ottelu tasottui pian tasaiseksi väännöksi. Sateesta johtuen en palloa halunnut juuri heitellä, joten muutenkin rottia vastaan sopiva taktiikka, pallo häkkiin ja nyrkit heilumaan, oli omiaan tähän tilanteeseen. Sainkin pallon hyvin häkkiin ja rottia kumoon, mutta rotat osoittautuivat sitkeiksi vastustajiksi ja kerta toisensa jälkeen nousivat ylös. Kertaalleen Sir Vivorin käsittelyn jälkeen jo kuolleeksi todettu rottien heittäjä Olvi vei sitkeyden äärimmäisyyksiin, sillä rotta-apoteekkarin antamien rohtojen jälkeen Olvin nähtiin tulevan takaisin tajuihinsa. Pelikelpoiseksi eivät rohdot sentään Olvia saaneet, mutta ei voi kuin ihmetellä, mitäköhän mahtoi lääkintähenkilökunnan rotalle juottamassa tölkissä oikein olla.

Rottien sitkeys riitti pitkään, ja pallokin saatiin kertaalleen Ritareiden hyppysistä lyötyä maahan. Mutta eivät suostuneet Ritaritkaan antamaan periksi. Pallon pudottanut Sir Tufeil nappasi sen uudelleen itselleen ja juoksi pakoon maassa makaavien rottien keskeltä, kun ensimmäinen puoliaika alkoi lähestyä loppuaan. Touchdown, 1-1. Touchdown oli Sir Tufeilille kauden toinen, ja tämän seurauksena pelurille olisi luvassa taidonnousu, kunhan ei kuolo korjaa ennen päätösvihellystä. Rotat saivat vielä pallon ensimmäisen puoliajan lopulla, mutta aikaa hyökkäykseen ei yksinkertaisesti ollut, ja kun vielä ensimmäinen heittoyrityskin hyvästä heitosta huolimatta johti pallon pudotukseen, oli aika ottelun puoliajalle. 

Yleisö ottaa osaa peliin

Puoliajan aikana sade alkoi hellittää ja ottelua päästiinkin tauon jälkeen jatkamaan huomattavasti paremmissa olosuhteissa. Toinen puoliaika käynnistyi rottien loistavasti onnistuneella potkulla, pallo päätyi Ritarien maalialueen kulmaan. Tämän jälkeen kun Ritareiden ogre tunaroi vielä itsensä kumoon, oli vaikeuksia luvassa. Rotat ryntäsivät joukolla kohti palloa, joka edelleen odotti nostajaansa. Ennen rottajoukkoa sinne kuitenkin ehti Ritareiden heittäjä Sir Fumbles-a-lot. Ja vaikka pallo ylös saatiinkin, ei se ollut vielä alkuunkaan turvassa. Sir Fumbles-a-lot antoi pallon Sir Tufeilille, joka onnistui pitämään pallon tärkeässä kohtaa näpeissään. Sir Tufeil lähti pinkomaan minkä kerkesi, vältellen omalla kenttäpuoliskolla olevia useita rottapelureita. Juoksun päätteeksi Sir Tufeil koetti itselleen outoa temppua ja heitti pallon kohti yksinäistä Sir Casmia. Heitto ei kuitenkaan mennyt alkuunkaan kohdalleen, vaan karkasi liiaksi eteen ja pallo jäi maahan Sir Casmin  viereen. Rotat näkivät tilaisuutensa tulleen. Joukkotaktiikalla he hyökkäsivät ja tönivät Sir Casmin kumoon, jonka jälkeen rotta nimeltään Karhu nosti pallon maasta ja lähti juoksemaan sen kanssa kohti Ritareiden maalia. Samaan aikaan jo yhden touchdownin tehnyt Karjala oli irtautunut vapaaksi ja odotti heittoa maalialueella. Heitto lähtikin Karhun kädestä, mutta Karjalan käsiin se ei päätynyt, vaan Ritareiden onneksi pallo päätyi kentän rajojen ulkopuolelle, ja Blood Bowlin hyvin vapaasti toimiva katsomo pääsi osallistumaan peliin. Pallo potkaistiin takaisin kentälle, ja se lensi hyvin kauas, aina vastakkaiseen laitaan keskiviivan tuntumaan. 

Katsomon osallistuminen käänsikin pelin painopistettä jälleen päälaelleen, sillä ensimmäiseksi pallon lentoon ehtivät reagoimaan Ritarit, ja Sir Af’him nostikin pallon. Sir Af’him jäi kuitenkin aivan sivurajan päälle seisomaan, ja vaikka pari Ritaria suojaamaan kerkesikin, oli paikka vaarallinen. Blood Bowlissa katsomo kun on monesti vastustajan pelaajia vaarallisempi, ja sinne ei missään nimessä kannata joutua tönäistyksi. Ritarit saivat onneksi puolikkaan häkin aikaiseksi kentän reunalle ja tilanne oli edes hieman turvallisempi. Lisäksi rotat olivat aika leväällään ympäri kenttää, ja välitöntä painetta pallolliselle pelaajalle ei saatu. Vähitellen pelaajat kuitenkin pääsivät mukaan tilanteeseen, ja seurauksena oli jälleen aikamoinen joukkotappelu, jossa pelaajia lensi puolin ja toisin. Tosin rotat taisivat viettää ihmisiä enemmän aikaa kentän pinnassa.

Kunnon joukkovääntö, muutama rotta on jo katollaan.
Lopulta kärhämä ratkesi ihmisten taidokkaan yhteispelin voimin. Sir Guzman Ki otti hieman lyönnin tehosta pois, ja heikko rotta, Lappari, onnistui hyvällä väistöllä välttää kaatumisen, mutta tämä olikin osa Ritareiden kuviota, sillä heti perään Sir Vivor pamautti samaa epäonnista Lapparia uudestaan, ja tällä kertaa täydellä voimalla.  Lappari lensi kaaressa kohti sivurajaa, tönäisten samalla toisen rotan, Guinnessin, ulos kentältä. Ja tästäkös katsomo tykkäsi. Hurraa huutojen raikuessa katsomot antoivat Guinnessille oman osansa väkivaltaa sillä seurauksella, ettei Guinness enää ottelun aikana pystynyt kentälle tulemaan. Ritareiden kuvion seurauksena aukesi tiukasti edelleen pallosta kiinni pitäneelle Sir Af’himille vapaa linja ja niin jumalainen punapää lähtikin rotilta karkuun. Pari ritaria vielä mukaan blokkaamaan pahimmat pallon riistoyritykset ja Sir Af’himilla oli helppo työ siirtää joukkueensa 2-1 johtoon Ritareiden ottelun viimeisellä vuorolla.

Loppumähinät

Valmiina aloitukseen!
Rotille jäi vielä yksi vuoro aikaa yrittää tasoitusta, mutta eihän siinä aika oikein riittänyt. Ritarit vielä varmuuden vuoksi siirsivät aloituksessa tärkeimmät pelaajansa omalle maaliviivalle. Näin rottien ärsyyntymistä joutuivat todistamaan vain kolme sääntöjen pakosta keskiviivalle jäänyttä pelaajaa, jotka onneksi hekin selvisivät ilman vahinkoja. Lopputuloksena siis Ritareiden 2-1 voitto!

Ottelussa kävi hyvin ilmi, miten pieni on voiton ja tappion raja Blood Bowlissa. Yksi tai kaksi erilaista nopanheittoa ja voittoa juhlinut joukkue olisi hyvinkin voinut olla Rottaralli. Mutta tänään kävi näin, ja ensi kerralla voi lopputulos olla toinen. Ensi kerta tuleekin hyvin pian, sillä Ritareiden seuraava peli onkin heti ensi viikolla, kun vastaan asettuu Jarkon luotsaama Haaremin Herkut. Luvassa on ottelu, jossa Ritareiden taktiikka kääntynee aivan päälaelleen, sillä örkkejä vastaan lyöntikilpailussa ei liene kuin yksi mahdollinen voittaja. Vastassa on yksi sarjan ennakkoon kovimmista joukkueista, ja siitä kertoo myös Herkkujen puhdas saldo. Joukkue on Ritareiden tapaan voittanut molemmat ottelunsa. Kumpi jatkaa voittojen tiellä, se selvinnee lähipäivinä. 

Ritari-Juha

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti