Ritareiden viimeinen koitos

Noormarkun kirjasto, lauantai 28.1.2017, finaali: Tamperkele Tapporauta vs Knights of the Heptadecagonal Table. Ritarit lähtivät jahtaamaan mestaruuspokaalia vastassaan Harrin luotsaama norse-jengi Tamperkele Tapporauta. Koska voittaja on jo julkaistu, ja allekirjoittaneella ei  kaiken jännittämisen johdosta ole erityisen tarkkoja muistikuvia ottelun kulusta, jäänee tämän ottelun raportointi vajavaiseksi, pahoittelut siitä. Tässä kuitenkin vähän vinkkiä siitä mistä pelattiin ja miten siinä kävi. 

Kyllä tuosta kelpaa pelata.

Ottelu avattiin Ritarien potkaistessa pallon Tapporaudalle. Norset lähtivät hyökkäykseen vahvasti. Ritarit saivat kuitenkin varhain annettua ensimmäisen kunnon iskun, kun Sir Af’him murjoi norse-linjamiehen ulos ottelusta. Yhden miehen ylivoimasta ja hyvästä puolustamisesta huolimatta ei Tapporauta kuitenkaan suostunut pysähtymään, vaan catcher Barkkis karkasi lopulta avaten finaalin maalitilin ja siirtäen Tapporaudan 1-0 johtoon. Ikävä takaisku Ritareille, mutta aikaa tasoittamiseen jäi ensimmäiselle puoliajalle vielä rutkasti; kiitos hyvän puolustamisen, joka esti Harrilta ajanpeluun. 

Tasoitusta lähdettiin hakemaan tutulla kaavalla: thrower Sir Fumbles-a-lot nostaa pallon ja lähtee hakemaan hyvää syöttöpaikkaa. Tällä kertaa se löytyi pienen painimisen jälkeen oikeasta laidasta, kun Sir Af’him karkasi puolustuksen taakse ja Sir Fumbles-a-lotin tarkka heitto miehen tavoittikin. Mutta norseilla kun ei ole samaa ongelmaa kuin esimerkiksi örkeillä, vaan myös heillä riittää juoksuvoimaa. Tämä näkyikin tehokkaasti, kun Sir Af’him käytiin kaatamassa peräti kolmen miehen voimin. Ritareiden onneksi pallo kuitenkin jäi miesten viereen ja siten jäi hieman mahdollisuutta tasoitukseen. Pientä ihmettä se kuitenkin vaati, ja melkoinen ihme siitä tulikin. Harri lopetti vuoronsa inducement-ostoksensa, velhon, salamaniskuun. Tuloksen 2+ vaatinut heitto osoitti kuitenkin 1:stä ja kohteena ollut Sir Tufeil ei kaatunutkaan. Tämän jälkeen Sir Tufeil jatkoi Nufflen suojattina oloa ja lähti parin väistön kautta noukkimaan palloa. Heitto vaati 5+, että pallo nousisi ylös, mutta niinhän se vain onnistui, jopa ilman reroll-heittoa. Ja viimeisen väistön jälkeen mies karkasi vielä päätyviivan yli ja tasoitti ottelun lukemiin 1-1.

Siitä Sir Tufeil kävi pallon vain noukkimassa.

 

Puoliaika ja pokaalin paljastus

Puoliajalla paljastettiin jo yllä nähty pokaali. Myös liigassa mukana olleen Juhanan taideteos on komeata katseltavaa ja se toimi hyvänä muistutuksena siitä, mistä tässä ottelussa pelataan.  Peli jatkui Ritareiden hyökkäyksellä. Ritarit miehittivät keskustan täyteen ja lähtivät rynnimään keskeltä läpi. Ensimmäisten vuorojen jälkeen tilanne näyttikin hyvältä, mutta sitten tuli Ritarivalmentajalta riski, mikä kostautui. Ogre Sir Lock lähti vuoron alussa lyömään, mutta eihän siitä mitään tullut, vaan Sir Lock oli itse ainoa joka kentän pintaan päätyi. Vuoro siirtyi Harrille ja kun oma pallollinen Sir Fumbles-a-lot oli vielä melko vapaana, näytti tilanne pahalta. Valintaa puolustaakseni voin sanoa, että mikäli lyönti olisi onnistunut edes työntämään vastustajat sivuun, olisi puoli Ritarijoukkuetta päässyt karkaamaan vastustajan selustaan. Tämä olisi ollut ehkä jo niin suuri määrä pelaajia, että hyökkäyksen viivyttäminen ennen touchdownia olisi saattanut onnistua, ja siten vaikeuttamaan Harrin peliä suuresti. Noh, näin ei käynyt. Pallo sen sijaan otti suuntansa kohti toista maalia, kun Tapporauta pisti Sir Fumbles-a-lotin kumoon ja blitzer Niämine noukki pallon ja lähti karkumatkalle. Sen verran sentään Ritarit pääsivät häiritsemään seuraavalla vuorolla, että Harri joutui muutaman nopan heiton tekemään, ennen kuin koki pakolliseksi touchdownin teon. Ei siis mahdollisuutta ajanpeluuseen tälläkään kertaa ja Ritareille jäi useampi vuoro aikaa tasoittaa. Tapporaudalle kuitenkin 2-1 johtoasema. 

Ritareiden kiri alkoi lupaavasti, kun pallo saatiin häkkiin kentän oikealle laidalle. Puolustus piti kuitenkin hienosti pintansa, ja kun Ritaripelaajia alkoi tippumaan joko kentän pintaan tai sivurajoista ulos lentämisen seurauksena, näytti Ritarihyökkäys hiipuvan pahemman kerran. Jotain tarvitsi kuitenkin yrittää, joten jälleen jouduttiin turvautumaan yhden miehen rynnistykseen. Tällä kertaa Count Ter á Tak livisti yksin vapaaksi, ja kun NFL-tyyliin paine taskussa alkoi olemaan liikaa Sir Fumbles-a-lotille, lähti hän juosten sivuun ja heitti pallon tarkasti Count Ter á Takille. Mies ei kuitenkaan ollut päässyt erityisen kauas pakoon, vaan norset saivat epäonnistuneen taklausyrityksen jälkeen peräti neljä pelaajaa Count Ter á Takin ympärille. Vielä kun muut pelaajat oltiin saatu hyvin kuriin, Sir Tufeil peräti kahden miehen toimesta, jäi jälleen paljon noppien varaan. Nufflelta pyydettiin taas paljon, mutta Nuffle tuntui olevan vieläkin Ritareille suosiollisella päällä; kahden nopan vastainen taklaus Count Ter á Takin toimesta onnistui puolittain, ja tönäisyn jälkeen mies lähti väistelemään parit taklauksen ennen karkaamistaan touchdownin tekoon. Ritarit saivat jo toisen tuuripelastuksen ja tasoittivat lukemat 2-2:een.

Tasoituksen haku menossa.

 

Jatkoaika häämöttää

Harrille jäi kaksi vuoroa aikaa voittaa ottelu ennen jatkoaikaa. Tämä mahdollisuus sai oikein mukavan buustin ennen aloituspotkua, kun edellisen hyökkäyksen aikana noussut lämpöaalto pudotti peräti kolme Ritaripeluria pois pelistä, siinä missä Norset menettivät vain yhden. Puolustus kolmen miehen vajauksella oli juuri niin vaikeaa kuin voisi olettaa. Tapporauta piti hermonsa, ja vaikka heidän heittäjänsä puuttuikin, onnistui varamies Konna toimittamaan pallon hyvin keskikentälle ilman jo loppuneita rerollejakin. Siitä lähti blitzer Ojane kuljettamaan palloa kohti Ritaripäätyä. Ritarit saivat pari miestä puolustukseen, ja Ojasta saatiin tönäistyä vähän kauemmaksi. Palloa ei kuitenkaan saatu pois, ja Harri pääsi viimeisellä vuorolla hakemaan vielä voittoa. Lainee karkasi vartijastaan maalialueelle. Ojasen vartija tönittiin pois, mutta tilaa pallon kuljettamiseen maaliin asti ei jäänyt, vaan mies joutui yrittämään viime hetken syöttöä Laineelle. Nuffle jatkoi Ritareille hymyilyä, ja Ojasen heitto epäonnistui. Luvassa oli siis jälleen jatkoaika.

Ritareiden hyvä onni jatkui, kun joukkue voitti teikkauksen ja pääsi aloittamaan hyökkäyksen. Ritarit saivat taas hyvän lähdön hyökkäykseen, mutta jälleen kerran osoittautui Tapporaudan puolustus kestäväksi, eikä Ritaripelurit saaneet itseään vapaaksi. Hyvän merkkauksen jälkeen jäi palloa kantavan Sir Fumbles-a-lotin suojaaminen vajavaiseksi. Harri pääsi taidokkaasti rakentamaan hyvän taklauspaikan siihen, ja ovelan frenzy-skillillä kikkailun jälkeen oli Sir Fumbles-a-lot kumossa ja pallo vapaata. Pallo pomppi lopulta usean pelaajan kautta Tapporaudan kannalta lähes parhaimpaan mahdolliseen paikkaan, ja linjamies Mäntsylle jäi vapaata tilaa pallon nostoon. Ei mitenkään varma nosto linjamiehelle, mutta se kuitenkin onnistui ja Mäntsy lähti karkumatkalle. Kun Ritareista pakoon lähtenyt Sir Tufeil kompuroi 3+ heitolla myös rerollin jälkeenkin, oli ottelu ratkennut. Mäntsy juoksi rauhassa yksin maaliin ja Tapporaudan mestaruusjuhlat pääsivät alkamaan.

Loppuyhteenveto

Finaalissa Ritareille siis karvas jatkoaikatappio, mutta ei siitä voi kauheasti valittaa, sillä Harri oli epäilemättä ottelussa parempi. Onnittelut mestarille! Vaikka kakkossija aina tuntuukin ikävältä, on se näin ensikertalaiselle ehdottomasti todella onnistunut suoritus ja olen itsekin siihen äärimmäisen tyytyväinen. Lisäksi tämä on kuulemma ensimmäinen kerta, kun ketään pärjää ihmisjoukkueella. Itse en ole muilla joukkueilla vielä pelannut niin en voi hirveästi asiaa kommentoida. Itselle kuitenkin tuntui joukkue sopivan, sillä se on hyvin monipuolinen joukkue, jolla voi pelata eri tyyleillä vastustajasta riippuen. Norseja vastaan tosin ei sopivaa tyyliä tuntunut löytyvän. Siksi allekirjoittaneelle jääkin ensi kaudelle tavoitetta, kun hopeaa lähdetään kirkastamaan kullaksi ja mestaruutta hakemaan.

Vaikka Blood Bowl paikotellen onkin hermoja raastava kokemus, jos nopat eivät vain tunnu jonain päivänä lainkaan toimivan, on se kuitenkin taktisesti vaativa peli. Pitkässä juoksussa taito on se, joka lopulta ratkaisee. Itse pidin erityisesti liigan mukana tulevasta pelaajien kehityksestä, joka mahdollistaa joukkueen rakentamisen haluamaansa suuntaan. Ensi kerralla teen varmasti erityyppisen joukkueen, nyt kun joukkue oli melko ’standardi’, ilman mitään erityisyyksiä.

Kiitokset blogin lukijoille, toivottavasti löytyi paikoitellen nautittavaakin luettavaa. Ensi kaudella en ainakaan itse ole blogia kirjoittamassa, vaan keskityn pelkästään pelaamiseen. Mikäli jollain on herännyt kiinnostusta päästä itse kokeilemaan Blood Bowlia, tai jopa lähteä mukaan ensi kauden peleihin, niin rohkeasti ottamaan yhteyttä joko suoraan allekirjoittaneeseen tai johonkin Pöllökarhujen hallituksen tai BB-komitean jäseneen. Ensi kauden liigan ajasta ei vielä ole tietoa, mutta sellainen ollaan kyllä tietojen mukaan järjestämässä. Loppuun vielä Ritareiden kauden tilastoykköset, sekä kuva onnellisesta mestarista.

Juha

Ritareiden tilastot:

Syötöt: Sir Fumbles-a-lot, 24 (koko liigan selvä ykkönen)

Touchdownit: Sir Tufeil, 11 (koko liigan kakkonen)

Vahingoittamiset: Sir Lock 9 (liigan top 5?)

Syötönkatkot: -

Mestari Harri saa pokaalin Jarkolta.

Ritarit taistelevat mitaleista örkkejä vastaan

Porin Pelikauppa, torstai 11.1.2017, semi-finaali: Haaremin Herkut vs Knights of the Heptadecagonal Table. Ritarit lähtivät hakemaan finaalipaikkaa vastassaan runkosarjan ykkönen ja sarjan suurin tähtirykelmä, Jarkon luotsaama Haaremin Herkut. Örkit pelasivat runkosarjan läpi puhtaalla pelillä voittaen kaikki ottelunsa. Myös Ritarit olivat edellisessä kohtaamisessa alakynnessä ja hävisivät ansaitusti 1-3 lukemin. Nyt oli revanssin paikka ja mahdollisuus päästä Pöllökarhujen Blood Bowl liigan finaaliin. Koska Jarkon jengi oli huomattavasti kovempi kuin Ritareiden, olivat Ritarit hommanneet tasoitussysteemin avustuksella joukkuetta vahvistamaan yhden Blood Bowl historian suurimmista legendoista, Griff Oberwaldin. Vaikka tämä joukkueiden tasoeroa kovasti tasoittikin, oli Ritareille edelleen selvää, ettei tätä ottelua väkivallalla tulla voittamaan.

Ottelu käynnistyi teikkauksen voittaneiden Ritareiden potkaistessa pallon örkeille ja valmistautuessaan itse puolustukseen. Örkit saivat pallon varmasti ylös oman tähtipelaajansa Erkki Vasil Helmisen toimesta.  Örkkien hyökkäys lähti juuri niin pelottavasti kuin olettaa saattaa. Tosin keskikentällä ihmiset saivat myös omalta osaltaan vastattua örkkien lyönteihin samaan tahtiin. Ensimmäinen uhri kuitenkin koettiin ihmisten joukkueesta jo toisella vuorolla, kun väistöä tekemään lähtenyt Sir Vivor kompuroi omiin jalkoihinsa ja niin ensimmäinen Ritaripeluri kannettiin paareilla kentältä. Lisää oli luvassa, kun hetkeä myöhemmin Sir Cumsi Sion murjottiin örkkien toimesta lasarettiin. Murjonnan seurauksena tuntuisi alustavien tutkimusten mukaan hieman pysyviä vammojakin jäävän. Alimiehinen Ritarijengi pyrki parhaan kykynsä mukaan pysäyttämään eteenpäin jyräävää örkkilaumaa, mutta joskus jotkin asiat vain tuntuvat olevan väistämättömiä. Vaikka ihmiset saivatkin örkkejä hidastettua, niin lopulta liika oli liikaa, ja Tauno-Kalevi siirsi örkit 1-0 johtoon kun ensimmäinen puoliaika oli juuri ylittänyt puolivälin. 

Vähän oli toivoa ennen 1-0 osumaa.

Takaa-ajo alkakoon

Ritarit lähtivät takaa-ajoon jälleen täydellä miehityksellä, kun vaihtopenkillä olleet pelurit tulivat maalin jälkeen peliin mukaan. Tämä tilanne oli kuitenkin koko ottelussa melko harvinainen, sillä hyvin harvoin oli ihmisillä täydet 11 pelaajaa kentällä. Tästä kertoo jotain se, että casualty-tilasto meni ottelussa örkeille 5-0, ja sen lisäksi vielä jo mainittu kompurointi nosti vahingoittuneiden Ritaripelureiden määrän jo kuuteen. Tosin eipä tämä nyt yllätyksenä tullut, olihan se juuri sitä mitä osattiin jo ennalta odottaa. Tasoitusta kuitenkin lähdettiin hakemaan täydellä miehityksellä. Kun örkit vielä asettuivat puolustukseen vähän kyseenalaisella tavalla (asia mitä örkkivalmennus vähän myöhemmin ihmetteli itsekin), pääsivät ritarit hyökkäämään puolustuksen selustaan molemmilta laidoilta,  pallon jäädessä vielä sen juuri noukkineen thrower Sir Fumbles-a-lotin hyppysiin omalle kenttäpuoliskolle. Hetkeä myöhemmin ihmiset käyttivät tilaisuutensa mallikkaasti, kun pallo toimitettiin syvälle örkkien päätyyn, josta pienen kärhämän jälkeen lopulta lainatähti Griff Oberwald kävi sen maaliviivan yli toimittamassa. Tauolle mentiin siis tasalukemissa 1-1.  

Ritareiden takaa-ajo toimi huomattavasti odotettua tehokkaammin. Nopea tasoitusmaali tarkoitti sitä, että kun Ritarit toisella puoliajalla pääsivät hyökkäämisen aloittamaan, riittäisi voittoon yksi touchdown, kunhan se tapahtuisi tarpeeksi myöhään. Hankalampi homma olisikin sen toteuttaminen, örkit kun murjovat varmasti ihmiset nurin, jos peli menisi pystypainiksi ja hitaaksi nuhjaamiseksi. Ritareiden taktiikkana olikin saada pallo Sir Fumbles-a-lotin näppeihin ja kuljettaa se omalle maalialueelle, jolloin se olisi hitaiden örkkien ulottumattomissa. Samanaikaisesti keskialueella järjestettiin mähinät, jossa pyrittiin saamaan örkkien tällä kertaa huomattavasti kestävämmän oloiseen muodostelmaan aukko, josta päästäisiin hyökkäämään selustaan.  Muutama vuoro mentiinkin keskialueen painia, jonka örkit odotetusti voittivatkin, ja lähtivät sen jälkeen lähestymään Sir Fumbles-a-lotia yhden, kahden pelaajan voimin. Tämä tarkoitti sitä, että ihmisten aika alkoi olla loppumassa. Count Ter á Tak oli kuitenkin saanut itsensä vastustajan maalin puolelle, vaikkakin vartioituna.  Myös Griff Oberwald oli päässyt vapaaksi vartijastaan, vaikkakin hän oli vielä kaukana maalialueelta. Sir Fumbles-a-lot linkosi kunnon Hail Mary -tyyppisen pallon kuin Aaron Rodgers konsanaan NFL-viheriöillä, ja pallo putosi tarkasti örkkien maalialueen välittömään läheisyyteen. Vaikka pallo vapaaksi jäikin, ei örkeillä kuitenkaan ollut lähistöllä vapaita pelaajia. Ja kun örkit vielä ovat luonnostaan melko hitaita ja kömpelöitä, ei jäljelle jäänyt kuin pyrkiä pallolle väkivalloin. Count Ter á Takia vartioinut Muikku Ossi pisti Ritaripelurin kentän pintaan, mutta ei päässyt kuin pallon viereen asti. Griff Oberwaldin viereen saivat örkit myös pari vartioijaa, mutta nämäkin jäivät väärälle, eli Ritareiden maalialueen, puolelle. Count Ter á Tak ei onneksi loukkaantunut sen pahemmin, ja nousikin samantien ylös. Hän pääsi sopivasti antamaan avustusta, kun omista vartijoistaan pakoon pinkonut Griff Oberwald tuli ja töni Muikku Ossin pois tieltä, ennen kuin noukki maassa odottaneen pallon ja vei sen touchdowniksi asti. Griffille toinen TD, Ritarit 2-1 johtoon ja valmennusjohdon täsmähankinta näytti olevan koko ison rahan arvoinen vahvistus.

Hail Mary!

Loppuhuipennus

Jarkolle jäi neljä vuoroa aikaa tasoittaa ottelu. Tämä oli örkeille ikävän vähän, mutta toisaalta ehdottomasti riittävästi. Vielä kun Ritareilla oli jopa taas täysi miehitys kentällä, näytti tilanne lupaavalta. Tosin tämä ei kestänyt taaskaan kovin kauaa. Nimittäin samalla kun pallo lensi kohti örkkien päätyä, lensi katsomosta kivi kentälle ja kaikista pelaajista sen piti osua juuri Griff Oberwaldiin. Griff kannettiin paareilla kentältä, eikä miestä enää nähty koko ottelussa (vaikka kyseessä olikin vain KO, oli tämä käytännössä seitsemäs loukkaantunut Ritaripeluri). Ritareiden puolustus koki kovan kolhun, kun Griff kannettiin kentältä. Tämä aukaisi vaarallisesti tilaa Ritareiden oikeaan laitaan, ja sieltä örkkien nopea (siis örkkien mittapuulla nopea...) hyökkäys lähtikin. Kun Ritarit lähtivät puolustuksen aukkoa tukkimaan, tunaroi ensin Ritarivalmennus liikkumisjärjestyksen kanssa. Tämä kostautui samantien, kun ensin liikutettu, ”mukamas helppo väistö” -blitzer Count Ter á Tak lakosi kentän pintaan ja vuoro siirtyi melkein samantien uudestaan Jarkolle. Ei sitä näin finaaliin päästä... Jarkon örkit kuitenkin ovat onneksi sen verran hitaita, ettei touchdownia vielä tuolla vuorolla saatu. Tai olisi ehkä riskillä voitu jo melkein saadakin, mutta Jarkko pelasi varman päälle. Ihmisille jäi siis vielä hyvin ohut oljenkorsi. He saivat jokusen pelaajan edes suhteellisen lähelle palloa, vaikka itse pallo, ja sitä kuljettava Erkki Vasil Helminen tuntuivatkin olevan täysin koskemattomissa. Jarkko ei halunnut riskeerata toiseksi viimeisellä kierroksella GFI:tä (ilman re-rollia olisi ollut siis 1/6 mahdollisuus epäonnistua, mikä olisi todennäköisesti johtanut siihen, että ihmiset olisivat toimittaneet pallon kauas pois maalista). Näin Erkki Vasil Helminen jäi ruudun päähän maaliviivasta ja ihmiset lähtivät hakemaan ihmettä. Tilanne alkoi Sir Tufeilin tunaroidessa oman yrityksensä ja käyttäessään yhden re-rollin. Päätin jättää tämän yrityksen kesken, vuoro ei sentään mennyt, mutta ilman re-rollia sitä ei enää kannattanut jatkaa. Laskin siis viimeisen toivoni Count Ter á Takin varaan. Yhden nopan blitz Erkki Vasil Helmistä vastaan (siis niin ikään 1/6 mahdollisuus onnistumiseen) kuitenkin toi Ritareiden toivoman lopputuloksen ja Erkki Vasil kaatui maalialueen kulmaan pudottaen pallon näpeistään. Pallo pomppi ulos rajoista ja nyt kaivattiin lisää tuuria katsomon potkaistessa pallon takaisin kentälle. Hetken palloa pomputeltuaan saivat katsojat sen vihdoin takaisin kentälle, ja se jäi vaarallisen lähelle Ritareiden päätyä. Jäi Sir Fumbles-a-lotin harteille toimittaa pallo vielä lopullisesti pois vaaravesiltä. Uskomattoman kolmen onnistuneen väistön (kaikki 3+) jälkeen Sir Fumbles-a-lot kuitenkin kompuroi GFI:tä suorittaessaan (eli 1/6 saumat epäonnistua) ja kaatui naama edellä pallon päälle. Juuri kun ehdin viimeisen väistön jälkeen jo luulla, että nyt tästä tulee voitto...  Örkeille jäi viimeisellä vuorolla siis vielä suhteellisen hyvä mahdollisuus tasoitukseen. Kapteeni Erkki Raakanassu otti vastuun ja lähti juosten noukkimaan palloa. Pallo nousi onnistuneesti ylös, vieressä oleen Ritaripelurin taklaus väistettiin ja Erkki Raakanassu lähti heittämään palloa maalialueella odottavalle Erkki Vasil Helmiselle. Heitto oli tarkka ja jäljellä oli vain viimeinen kiinniotto, mikä vaati 2+ nopanheiton... 1... Jarkolla oli kuitenkin vielä re-roll... 2...  Örkkileirissä huokaistiin syvään henkeä, kun tulostaululle vaihdettiin lukemiksi 2-2 ja lähdettiin siirtymään kohti jatkoaikaa. Trilleri ei siis suinkaan ollut vielä ohi.

Tästäkin meinattiin vielä selvitä.

Jälleen mennään jatkoajalle

Kuten edellisessäkin Ritareiden playoff-ottelussa, myös tässä vaadittiin jatkoaika ratkaisemaan voittaja. Ritareiden suureksi helpotukseksi teikkaus osui jälleen Ritareiden eduksi ja he pääsivät aloittamaan hyökkäämisen. Yhden miehen alivoima antoi hieman tasoitusta örkeille, mutta ei se maata kaada missään nimessä. Ritarit asettelivat pelaajansa lähes täysin kentän vasempaan reunaan, suunnitellen hyökkäystään sieltä. Seurasi kuitenkin ikävä takaisku, kun kentän keskelle tähdättu potku päätyikin juuri toiseen laitaan kenttää, ja vieläpä aivan keskiviivan läheisyyteen. Tämä sotki Ritareiden suunnitelmat täysin, ja suurimman katastrofin välttämiseksi Sir Fumbles-a-lot kävi noukkimassa pallon ja heitti sen samantien vasemmalle laidalle catcher Sir Prizelle. Palloa ei missään nimessä olisi haluttu Sir Prizen kätösiin, mutta koska hän oli ainoa, joka sen todennäköisemmin saisi kiinni, oli tämä Ritarivalmennuksen käsky. Sen jälkeen Sir Prizen ympärille lähdettiin rakentamaan pelaajamuuria (häkki kuulostaa liian järjestelmälliseltä, lopputulos oli enemmän pelaajarypäs). Tärkeimpänä ongelmana oli se, että Sir Fumbles-a-lot jäi ulos pelistä, varsinkin kun Jarkko laittoi seuraavalla vuorolla samantien pelaajan vartiomaan Ritariheittäjää. Jarkolle tämä pelityyli sopikin mainiosti, ja hänen vuoronsa loputtua oli keskialue tupaten täynnä niin pystyssä olevia kuin kaatuneitakin pelaajia. Tämä hirmuinen häröpallo vaikeutti molempien pelaamista huomattavasti, kun piti koittaa selvittää, kuka nyt oikein avustaa ja ketä, olihan molemmilla vielä useita guard-skillin omaavia pelaajia siellä joukon keskellä. Tätä jatkui usean vuoron ajan, ja vääntö alkoi kääntymään vaarallisesti Jarkon eduksi, kun pallokin taklattiin lopulta pois Sir Prizen hyppysistä. Kun Ritareiden vaarallisin ase, Sir Tufeil vielä saatiin pidettyä kurissa sivurajan vieressä, näytti tilanne Ritareiden hyökkäyksen kannalta jo toivottomalta, olihan omat re-rollinikin jo käytetty. Pientä valoa tunnelin päähän kuitenkin saatiin, kun örkkien trolli Urpo tyhmäili häröpallon reunalla. Sir Fumbles-a-lotille saatiin raivattua vähän yllättäen hieman tietä, ja mies pääsikin hyvällä tuurilla nostamaan pallon kätösiinsä. Luvassa oli jälleen tähän otteluun tyypillinen Hail Mary -’syöttö’, ja mies linkosi pallon vastustajan maaliviivan tuntumaan. Eihän siellä omia pelaajia ollut, mutta ainakin pallo oli kauempana omasta maalista. Erkki Vasil Helminen lähti hakemaan palloa, ja näytti siltä, että örkit saavat pelin haltuunsa. Tyhmäilevän trolli Urpon vierestä pääsi Sir Prize kuitenkin puikkelehtimaan perään häiritsemään. Myös Sir Casm löysi sai itsensä vapaaksi taistelun tuoksinasta, vaikkei Sir Prizen mukana pysynytkään. Jarkko joutui valitsemaan, lyödäkö Erkki Vasil Helmisellä heiveröinen Sir Prize sivuun ja noukkia pallo, vai väistelläkö pois Sir Prizen vierestä, nostaa pallo ja sitten heittää se samantien turvallisimmille vesille. Jarkko valitsi ensimmäisen vaihtoehdon ja onnistuneesti löikin Sir Prizen kumoon ja nosti pallon maasta, syöttöä ei kuitenkaan enää säännöt sallineet. Onneksi sitkeä Sir Prize vältti vahingot (ensimmäisellä puoliajalla apoteekkari jo saikin hänet heräteltyä takaisin pelikuntoon pahan iskun seurauksena), ja pääsi näin jatkamaan Erkki Vasilin häirintää. Sir Casm puolestaan löysi itselleen niin ikään reitin mukaan tilanteeseen ja pääsi taklaamaan Erkki Vasil Helmistä. Kahdesta nopasta toisen tarvitsisi olla 6, jotta pallo saataisiin mieheltä pois. Ja sieltähän se tuli! Jälleen epäonni vaivasi Erkki Vasilia ja örkki kaatui kentän pintaan taklauksen seurauksena. Ritareiden onneksi pallo ei pomppinut myöskään ulos kentältä ja, kun kaksi GFI:tä (2+) ja yksi pallon nosto (3+) vielä onnistui, teki Sir Casm kauden kolmannen touchdowninsa ja Ritarijoukkue pääsi tuulettamaan finaalipaikkaansa. Tai siis ainakin kaikki ne, jotka olivat vielä tajuissaan, eli vähän reilu puolet joukkueesta. 

Rypäs Hail Mary passin jälkeen.

Huikeiden, ylimääräisiä sydämentykytyksiäkin aiheuttaneiden vaiheiden jälkeen Ritarit voittivat ottelun ja pääsevät pelaamaan finaaliin. Ottelu oli äärimmäisen tasainen, ja sen voittamiseen vaadittiin ehdottomasti myös annos hyvää tuuria. Molemmat managerit pelasit hyvin tiukassa tilanteessa, vaikka onni olikin lopulta Ritareiden puolella.

Pöllökarhujen Blood Bowl liigan finaalissa Ritarit saavat vastaansa Harrin valmentaman Tamperkele Tapporaudan, joka omassa semi-finaalissaan voitti Petterin Innsmouth Packersin numeroin 2-1. Finaali pelataan Pöllökarhujen järjestämän pelitapahtuman yhteydessä Noormarkun kirjastolla 28.1. Tapahtuma on kaikille vapaa ja finaalia saa tulla vapaasti katsomaan. Tarkempaa infoa ja aikataulua seuraa Pöllökarhujen blogissa ja facebookissa. Siihen asti Ritarit kuitenkin viettävät ansaitun levon ja parantelevat vammojaan, ennen kuin alkavat keskittymään jo tulevaan koitokseen.

Juha  

Ritareiden verenhimoinen playoff-ottelu

Porin Pelikauppa, torstai 8.12.2016, ¼-finaali: Requiem for the Masquerade vs Knights of the Heptadecagonal Table. Ritarit aloittivat playoffit ottelulla Teron vampyyrijengiä vastaan. Ottelun panokset olivat tylyt, tulos tai ulos; voittaja menee mitalipeleihin, häviäjä voi heittää kengät ja kypärän kaappiin odottamaan tulevia kausia. Ennakolta Ritareilla saattoi olla piirun verran kovempi joukkue, mutta kun muistaa mihin se johti ensimmäisessä kohtaamisessa, 0-2 tappioon, niin lähtöasetelmat olivat suhteellisen tasaiset. Molemmat joukkueet pääsivät otteluun täydellä miehityksellä, playoffeissa kun kaikki paitsi kuolleet yleensä parsitaan pelikuntoon.

Ottelu käynnistyi Ritareiden hyökkäyksellä, ja vauhdilla käynnistyikin. Vampyyripuolustus tuntui yhtä pitävältä kuin voi kuuman veitsen alla ja tila touchdowniin aukesi vasemmalta heti alkuunsa, kun catcher Sir Prize karkasi thrower Sir Fumbles-a-lotin syötöstä jo ottelun toisella vuorolla; Ritareille salama-alku ja nopea 1-0 johtomaali. Ritarit jatkoivat agressiivista tekemistään myös vampyyrien hyökkäysvuorolla. Tarkan potkun perään lähti vauhdikas blitz, kun Ritarit lähtivät joukolla kohti maalirajan tuntumassa odottavaa palloa. Ritareiden blitzissä kuitenkin kävi kuten huonoissa blitzeissä monesti käy, pallolliseen pelaajaan asti ei saatu tarpeeksi painetta ja kun oma puolustus jäi kauemmassa laidassa kovin hataraksi, niin Tero näytti, miten sitä virhettä vastaan rangaistaan. Vampyyri Lance Nosferatu syötti pallon pitkälle keskialueelle, jossa vampyyri Carth Ventrue nappasi pallon varmasti hyppysiinsä ja pääsi hyökkäämään ohi koko Ritaripuolustuksen. Vaikka Ritarit vielä lähtivätkin yrittämään puolustusta, oli se jo liian myöhäistä ja Carth Ventrue tasoitti ottelun 1-1:een, kun takana oli vasta neljä vuoroparia. Tämäkö nyt oli sitä varmaa ja passiivista playoff-pelaamista?

Taisi Ritareiden puolustus vähän unohtua...

Tasaista vääntöä

Ritareille nopea tasoitusmaali oli itseasiassa ihan hyvä asia, sillä se tarjosi mahdollisuuden vielä toiseen touchdowniin ennen puoliaikaa. Vampyyripuolustus oli kuitenkin tainnut saada hyvän läksytyksen ensimmäisen maalin jälkeen, ja toistamiseen ei puolustus samantien auennutkaan. Päädyttiin keskialueen nahisteluun, jossa kumpikaan joukkue ei päässyt oikein mihinkään hyökkäystilanteeseen. Lopulta Ritareille kuitenkin aukesi lupaavan oloinen tilanne oikeasta laidasta, mutta tässä kohtaa oli puoliaika jo vääjäämättä tuloillaan ja johtomaali kaatui siihen. Yksi lisävuoro olisi aiheuttanut Terolle rutkasti päänvaivaa, siinä missä nyt molemmat pääsivät suhteellisen helpolla. Ainoa mainittava tapahtuma ensimmäisen puoliajan loppupuolella oli, kun Vampyyrien maalin tehnyt Carth Ventrue teloi Ritareiden osumasta vastanneen Sir Prizen ulos ottelusta. Ikävä takaisku Ritareille, ja huomattava helpotus vampyyrivalmennukselle. 

Toinen puoliaika käynnistyi vampyyrien hyökkäyksellä. Ritarit laittoivat vähän liikaa resursseja vampyyri Invicta Daevan ympärille (saamatta vampyyria edes kumoon...) kentän vasemmalle laidalle, jolloin Tero sai taktikoitua itselleen tilaa kentän toiselta laidalta. Vampyyrit pääsivät etenemään vaarallisesti Ritareiden kenttäpuoliskolle. Vaikka pelaajia saatiin kyllä vielä siirrettyä mukaan puolustukseen, oli puolustus kuitenkin kovin hataralla pohjalla sen joutuessa altavastaajan asemaan huonon lähtöasemansa johdosta. Lopulta puolustus hajosikin ja Carth Ventrue oli jälleen pahanteossa tehden ottelun toisen touchdowninsa.

2-1 maali tekeillä.

Pakko tasoittaa!

Vampyyrien 2-1 johto-osuma tuli kuitenkin sen verran ajoissa toisella puoliajalla, että Ritareilla oli vielä hyvin aikaa tasoitusosuman tekemiseen. Haasteellista se tulisi varmasti olemaan, mutta Ritarivalmennus uskoi täysin mahdollisuuksiinsa. Hyökkäys sai kuitenkin huonon lähdön, kun palloa nostamaan mennyt Sir Fumbles-a-lot oli nimensä veroinen, eikä saanut palloa millään ylös uusintaheitosta huolimatta. Vampyyrit huomasivatkin tilaisuuden tulleen, ja lähtivät useammalla pelaajalla painostamaan pallon vieressä odottavaa Sir Fumbles-a-lotia. Tämä saattoi kuitenkin olla Ritareille jopa eduksi. Vastustajat kun eivät ihan pallolle asti ehtineet, ja kun seuraavalla vuorolla mies nostikin pallon ja saman tien heitti sen onnistuneesti (vaikka vampyyrien prässi heittoa vaikeuttikin) Sir Tufeilille, oli Ritareiden hyökkäysasetelma jo ihan lupaava. Blitzer osasto pisti Sir Af’himin johdolla vampyyripuolustuksen nurmen pintaan kentän oikeassa laidassa, ja sen turvin Sir Tufeil pääsi etenemään sivurajaa pitkin, saaden hyvin turvaa Sir Casmin ja Sir Vivorin toimesta. Nyt oli vuorostaan Teron vuoro huomata, kuinka ikävää on puolustaa, kun vastustaja on päässyt linjan taakse ja puolustus jää altavastaajan asemaan. Tero saikin hienolla pelillä vaihdettua jo epätoivoiselta näyttäneen tilanteen ihan hyvännäköiseksi puolustukseksi. Mutta Ritareiden blitzer osasto ei ollut vielä valmis. Linjamies Sir Cumsi Sion käynnisti tilanteen tönimällä oman vastustajansa kumoon avaamalla tien blitzer Count Ter á Takille siirtyä avustamaan tulevia taklauksia. Tämän jälkeen Sir Af’him tuli perästä ja puikkelehti Ritaripelaajien välistä keskelle vampyyripuolustusta samalla tönien yhden thrallin pois. Tämä jätti Sir Casmille hyvän sauman töniä seuraava thralli syrjään, jonka jälkeen Sir Tufeilillä olikin jo avoin reitti maaliin asti. Ritareille 2-2 tasoitus ja jatkoaika näytti häämöttävän, kun ottelua oli enää pari vuoroa jäljellä.

Kesken Ritareiden hyökkäyksen oli ulkolämpötila kohonnut huomattavasti, ja vaikka molemmat joukkueet pyrkivätkin nesteyttämään pelaajiaan parhaan mukaan (Näihin aikoihin ei ehkä ole paras tilanne olla vampyyrijengin huoltaja), oli aurinko liikaa osalle pelaajista. Molemmista joukkueista jäi yksi pelaaja huilimaan, kun ottelun viimeiset vuorot laitettiin käyntiin Ritareiden potkaistessa. Tällä kertaa oli vampyyrien vuoro tunaroida pallon kanssa. Kun pallo ei noussutkaan ylös, siirtyi vuoro Ritareille.  Ritarit saivat pallon vieressä olleelle vampyyri-thrall-kaksikolle hyvin tukalat oltavat, kun pelaajat löysivät tiensä aivan pallon läheisyyteen. Sir Tufeil kävi jopa yrittämässä pallon nostoa, mutta tämä ei missään nimessä ole miehen vahvuuksia ja kun vieressä oli häiritsemässä pari vastustajaa, niin eihän siitä tullut vaadittua huippuonnistumista ja pallo jäi edelleen maahan odottamaan nostajaansa. Tero pääsi kokemaan jo huomattavaa jännitystä, sillä vaikka tuo Ritareiden isku ei onnistunutkaan, oli molemmilla vielä yhdet vuorot jäljellä. Pallo oli kuitenkin jo niin ikävästi Ritaripelaajien ympäröimänä, etteivät vampyyritkään saaneet sitä enää helposti ylös. Tästä huolimatta, kun muutama Ritaripelaaja saatiin kumoon, lähti Lance Nosferatu yrittämään pallon nostamista ja heittämistä keskialueelle. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja pallo jäi jälleen kentän pintaan. Ritareille jäi siis vielä pienoiset saumat ihmeeseen. Sir Tufeil saatiin hyvin vapaaksi maalialueelle, enää vain pallo perässä ja Ritarit olisivat mitalipeleissä. Pallon ympäriltä saatiin yhtä vampyyriä lukuunottamatta muut pois tieltä, ja thrower Sir Fumbles-a-lotille jäi ihan kelvolliset mahdollisuudet ratkaista ottelu. Miehen urotyöt päättyivät kuitenkin lyhyeen, kun hän ei pystynyt irtautumaan merkkaajastaan edes uusintaheiton avulla ja mies kaatui kentän pintaan ennen kuin pääsi edes pallolle. Luvassa oli siis jatkoaika.

Tässä kohtaa Ritareiden tasoitus näytti jo varmalta.

Overtime

Edelleen jatkunut lämmin sää aiheutti jatkoajalle mentäessä suuria ongelmia kummassakin leirissä. Vampyyrit menettivät pallonkäsittelijänsä, vampyyri Lance Nosferatun, Ritareiden kokiessa ehkä vieläkin suuremman menetyksen, kun Sir Tufeil joutui jäämään varjoon juomapullo kourassaan. Tämä johti näin ollen Ritareiden yhden miehen vajauteen. Kun vampyyrit olivat vielä onnekkaampia arvonnassa ja pääsivät aloittamaan hyökkäämisen, oli Ritareille haasteita luvassa. Apuja kaivattiin, ja niitä tulikin yllättävästä suunnasta. Mitä lienee vampyyrit ennen jatkoaikaa tehneet, sillä Nuffle tuntui rankaisevan joukkuetta oikein urakalla. Siinä missä vampyyrit aloittivat yhden miehen ylivoimalla, oli kolmessa vuorossa tilanne kääntynyt Ritareiden kahden miehen ylivoimaksi. Myönnettäköön vampyyrien ollessa itse osasyyllisiä, yhden pelaajan jouduttua vampyyrin pureman kohteeksi. Kun lisäksi vielä Ritarit löivät kolme muuta pelaajaa pyörryksiin pariksi vuoroksi, näytti vampyyrien tilanne kovin tukalalta, vaikka pallo olikin Invicta Daevan käsissä. Kun tupla ykköset vielä tuhosivat senkin, jäi Ritareille kovin helppo työ. Sir Af’him nosti maassa olleen pallon ja kun jokaista pystyssä ollutta vastustajan pelaajaa kohden oli kentällä kaksi tai kolme Ritaria pitämässä heitä aisoissa, vaikutti maali väistämättömältä. En viitsinyt koittaa kahta GFI:tä, vaan jätin Sir Af’himin parin ruudun päähän maaliviivasta, olihan vastustajat hyvin vartioitu. Tero sai vielä yhden thrallin vapaaksi yrittämään epätoivoista yhden nopan taklausta, mutta kun sekin näytti pääkalloa, niin Sir Af’him sai omalla vuorollaan rauhassa tuuletella hölkätessään tekemään Ritareiden voitto-osuman, 2-3.

Ottelu oli juuri niin tapahtumarikas kuin se kuulostikin. Playoffeihin lyhennetty neljän minuutin kello toi hyvän lisähaasteen, kun aikaa miettimiseen ei vain liikoja ollut. Tämä saattoikin olla osasyy runsasmaalisuuteen. Ottelu oli kaikinpuolin huikea kokemus, olihan se ensimmäinen ”tosimatsini”. Jännitystä riitti ja vaikka parissa kohtaa alkoikin Ritareiden jatkopaikka näyttää epätodennäköiseltä, löytyi lopulta kuitenkin tarvittavat suoritukset ja nopanlukemat. Kuten jatkoaikakin sen todistaa, oli ottelu hyvin tasainen, ja ilman Teron täydellistä tuurin romahtamista jatkoajalla, olisi jatkoonmennyt joukkue saattanut hyvinkin olla vampyyrit. Ritarit jokatapauksessa ovat mukana mitalipeleissä, ja semifinaaleissa vastaan tulee Jarkon Haaremin Herkut, joka voitti huikean, jatkoajan vaatineen ottelun jälkeen Juhanan Le Trousseur de Jupes salaud Surmulotsin lukemin 4-3. Luvassa lienee jälleen jännittävä kamppailu, kun Ritarit hakevat revanssia runkosarjan voittaneesta örkkijoukkueesta. Ritarit siirtyvätkin valmistautumaan tulevaan otteluun hoviensa lämpöön, pois Blood Bowlin verisiltä kentiltä.

Juha